Hermeliini pähkinänkuoressa

Hermeliinikani (englanniksi Netherland dwarf, ruotsiksi Hermelin) on saanut Pohjoismaisen nimensä ruotsinkielen kärppää tarkoittavasta sanasta, sillä sen turkki on sileä ja tiheä kuin kärpällä. Rodun alkuperämaa on Englanti, jossa se esitettiin ensikerran vuonna 1884 Hullin näyttelyssä. Rotu oli alun perin valkoinen ja tunnettiin nimellä polish. Myöhemmin tämä rotu eriytyi kääpiöjänikseksi (englanniksi Polish/britannia petite, ruotsiksi Dvärghare). 1890-luvun lopussa rotu vietiin Saksaan, jossa ensimmäiset nykyisiä hermeliinejä muistuttavat yksilöt syntyivät. Nykyisille hermeliineille tyypillisiä piirteitä ovat pyöreä runko ja pää, lyhyet korvat ja lyhyt kuono. Hermeliinin ihannepaino on noin 0,8-1,3kg.

Hermeliini on jalostuttu alun perin näyttelykäyttöön, mutta se on nykyisin yksi suosituimmista lemmikkikaniroduista. Yksi syy suosioon on rodun monipuolisuus. Hermeliini voi olla lähes minkä värinen tai kuvioinen tahansa. Lisäksi hermeliini voi olla turkinmuunnokseltaan normaalin lisäksi myös rex, fuchs (englanniksi Swiss fox, ruotsiksi Fuchs), satiini (englanniksi ja ruotsiksi Satin) tai angora. 

Pienen kokonsa ansiosta hermeliinit ovat helppoja käsitellä, mutta eivät välttämättä sovi perheisiin, joissa on hyvin pieniä lapsia, sillä pienen kanin luut saattavat helposti murtua sen pudotessa. Hermeliinit, kuten muutkin kanit, oppivat suhteellisen helposti käyttämään wc-laatikkoa. Luonteeltaan ne ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja rauhallisia, joskus jopa hieman ujoja, mutta mukaan mahtuu myös temperamenttisempiakin yksilöitä.